Uuden vuoden vietto

Joulun vietimme perheen ja sukulaisten kanssa herkutellen jouluruuilla ja nauttien kiireettömästä ajasta toistemme seurasta. Pian joulun jälkeen alkoikin jo mielessä pyörimään hiihtohommat.

Joulupukki toi Renelle ja minulle uudet sukset ja skinit sekä minulle monot. Aloimmekin olla Renen kanssa kuin kuumilla hiilillä kun odottelimme Pyhälle ja rinteeseen pääsyä. 

Saimme molemmat Black Crowsien Navis Freebirdiet joululahjaksi!

Uuden vuoden viettoon lähdimme perinteisesti Pyhätunturille. Saavuimme sinne muutamaa päivää ennen uutta vuotta ja olimme siellä reilun viikon aina loppiaiseen asti.

Ekana laskupäivänä pakkasta oli vain viisi astetta, mutta kovan tuulen johdosta keli tuntui paljon kylmemmältä. Tunturin huipun peitti paksu huurre pilvi ja rinteet olivat osittain jäässä, osittain pehmeän lumen peitossa. Keli oli tosi erikoinen ja aiheutti sen, että hissinousun aikana suksien pohjat jäätyivät täysin. En muista ennen kokeneeni vastaavaa.

Suksen pohjassa näkyvä valkoinen on jäätä. 

 Viime vuoteen ja samaan ajankohtaan verrattuna lunta oli tunturissa erittäin vähän. Muistan, kuinka vuosi sitten uuden vuoden aikaan laskimme Emman kanssa pelkkää offaria ja lunta oli paljon. Koko viime talvi taisikin olla puuterilumen suhteen poikkeuksellinen. Lunta oli tosi paljon ja pakkasta tasaisesti, joten lumi pysyi huhtikuulle asti kevyenä pakkaslumena.

Kuva otettu vuosi sitten hiihtolomalla. Kuva: Harri Lindfors

Kuva viime vuodelta Kuva: Harri Lindfors

Kuvassa näkee erittäin hyvin kuinka paljon lunta vuosi sitten oli.

Skinnauskin onnistuo jo uutenavuoten vuosi stten.

Tänä uutena vuonna lunta oli sen verran vähän, että rinteiden ulkopuolelle ei näyttänyt olevan mitään asiaa. No eihän me sitä tieten uskottu, vaan pitihän se käydä itse kokeilemassa. Kävimme siis testaamassa Emman kanssa lemppari rinteemme eli vanhan tulihissi rinteen ja aika kivillähän se kyllä oli. Onneksi onnistuimme välttämään kiville laskut, mutta tarkkana siellä sai olla.

Täytyi siis ottaa ilo irti rinnealueella. Rinteet olivat paikoin melko jäiset ja paikoin pehmeät. Jäisen paikan yllättäessä sai tosissaan kääntää suksea kantille, joten haastetta kyllä riitti.

Kuvassa Emma ja rupinen vanhatulihissi.

Viikonloppu meni aurinkoisessa kelissä rinnehiihdossa.

Sunnuntaina meillä olikin aikainen herätys, kun Lindforsin Harrilla oli tarkoitus ottaa Renestä, Emmasta ja minusta kuvia. Päivä on tähän vuodenaikaan niin lyhyt ja kuvaamiseen tarvittavaa valoa on tarjolla vain muutaman tunnin ajan, joten aikainen ajoitus oli tärkeä.

Rene poseeraamassa upeassa auringonlaskussa

Kuva: Harri Lindfors

Kuva: Harri Lindfors

Tuuli oli jälleen jäätävä ja siitä johtuen varpaat tuntuivat jäätyvän. Onneksi keksimme Emman kanssa kuitenkin tehokkaan tavan lämmittää varpaat ks. kuva alla.

Toimii!

Tämän jälkeen tarkenimme laskea vielä pitkään.

Maanantaina koitti uudenvuodenaatto. Päivä meni jälleen rinteessä aamusta iltaan. Uutta vuotta vastaanottamaan kävelimme perinteisesti Calle-tasanteelle. Ohjelmassa oli soihtu lasku ja tulishow. Ympäristösyistä ilotulitusta ei ollut.

Illan tulishow.

Hyvää uutta vuotta 2019!

Seuraavana päivänä kuumotus takamaastoon oli kasvanut niin kovaksi, että päätimme fiilistellä takamaasto hommia ja skinnata Emman ja Petran kanssa vanhan tulihissi rinteen ylös. Otimme skinnauksen kuntoilun kannalta ja samalla pääsin testaamaan miten uudet sukset, siteet, skinit ja monot toimivat ylöspäin lönkytellessä. Ja hyvin toimivat. Black Crowsin Navis Birdie ja Salomonin S/LAB shift tuntui keveältä skinnatessa ja siteen säätö eri asentoihin sujui kätevästi. Kohlan skinit pitivät hyvin myös hiukan jäisissä kohdissakin. Paljon keveyttä hommaan toivat myös uudet mononi Tecnican Zero G tour pro, joiden skinnaus asentoon säätö oli helppo ja mono tuntui myös skinnatessa erittäin miellyttävältä jalassa.

Petra (vas.), Emma ja minä juuri ennen lähtöä.

Reittimme alkoi skiwayn alaosasta ja jatkui perherinnettää pitkin, Huttu-Ukon alta
vanhaantuolihissiin.

Huttu-Ukon alla paussilla.

Emma ja Petra kipuamassa vanhaatuolihissi rinnettä.

Huippu saavutettu!

Mitä korkeammalle tulimme, sitä kovemmin tuuli, mutta se ei meitä haitannut!

Huipulla lämmittelemässä ja pian laskemaan.

Skinnaus reissun jälkeen on hyvä aina muistaa laittaa skinit kuivumaan.

Seuraavana päivä meni jälleen rinnehiihto hommissa. Illalla hissien sulkeuduttua päätimme lähteä taas retkeilemään. Päätimme skinnata ylös huipulla olevalle kodalle paistamaan makkaraa ja grillaamaan suklaa banaaneja. Tällä kertaa matkaan lähti Isä, Rene, Vertti, Miisa ja Vuokkko. Renen ja Vertin mielestä rinne skinnaaminen on pössien hommaa, joten he päättivät nousta viimeisellä hissillä ylös. Me muut päätimme lähteä skinnaamaan sinistä rinnettä ylös.

Pyhätunturin upea auringonlasku.

Minä ja ihanat uudet kamppeeni.

Juuri ennen lähtöä minulla ilmeni ongelmia. Suksieni siteisiin oli jäätynyt lunta, jonka takia etupalikat eivät liikkuneet tarpeeksi. Muut lähtivät jo edeltä skinnaamaan ylös ja minä jäin iskän kanssa sulattelemaan siteitä mökille. Vartin päästä mekin pääsimme matkaan.

Ylhäällä kodalla oli mukava tunnelma. Makkara ja lämpimät suklaabanaanit tekivät skinnaajille kauppansa.

Jälleen hiusten kuivaaja hoitaa.

Vuokko, Rene ja grillimakkarat

 Torstaina oli jälleen aikainen herätys, kun Harri Lindforsilla oli tarkoitus ottaa minusta skinnaus kuvia ski.fi juttujani varten. Otimme kuvia Saunakurun sekä Tajukankaan maisemissa. Kun siellä rinteesssä sitten otin repusta skinit esille, niin jätin epähuomiossa skinipussin maahan ja tottakai tuuli nappasi sen saman tien ja vei mukanaan… No opinpahan kantapään kautta, että kevyet kamat pitää laittaa aina taskuun tai reppuun ettei tuuli vie.

Saunakuru

Tajukangas ylhäältä

Kuva: Harri Lindfors

  

Kuva: Harri Lindfors

Perjantaina laskettiin jälleen Emman kanssa aamusta iltaan. Illalla lähdimme Pyhäjärven rannalla sijaitsevan rantasaunaan saunomaan ja avantouimaan. Oli huikeaa uida avannossa mahtavien revontulien leiskuessa päällämme!

Revontulien alla uiminen oli kyllä upeaa! Valitettavasti ne
eivät näy kuvassa.

Lauantaina olikin sitten kotiin lähdön aika, mutta ennen lähtöä kävimme kuitenkin vielä pari tuntia rinteessä. Loma Pyhällä oli tosi ihana. Kiitos Emma, Miisa ja Vertti!

Kuvassa Rene, Vertti ja Iiro

Illalla kotiin tultuamme teimme herkullista ruokaa ja nautimme vielä viimeisistä loma tunneista!