The Original Free´kend 2018

Mahtavaa olla taas Pyhällä. Tätä viikonloppua onkin odotettu jo kauan. Skinnaamassa on käyty useampaan otteeseen ja offaria on laskettu paljon, kaikki tätä varten. Vapaalaskun laskulinjat on tarkkaan suunniteltu, joten valmiimpana ei voi olla ; )

Kyseessä on siis The Original Free´kend viikonloppu!

Kuva: Teemu Kuisma

Perjantain Joker Ride ja Poker Rando

Aamulla, heti herättyäni oli jo pieni jännitys, miten mä pärjään?
Päivän ensimmäinen laji oli Joker Ride. Joker Ridessä yhdistyy offarilasku, crossi ja banked slalom. Itse en ollut ikinä osallistunut Joker Rideen, jonka takia minua hieman kuumotti. Rene taas oli osallistunut ennenkin, joten hän lähti kisaan rennosti.
Joker Ride alkoi about yhdeltä. Rata oli tehty Polarrinteen ja sinisen rinteen väliselle offari alueelle. Rata koostui isoista ja pienistä bumpeista ja vielä kerran bumpeista sekä radalle sijoitetuista tiukoista käännöksistä ja kouruista.

Junnulaskijoita, suksijoita ja telluilijoita, oli kisassa mukana n. 20 ja saman verran oli laskijoita naisten ja miesten sarjoissa, osa myös lautailijoita.
Ensin jokainen laskija laski aikalaskun, jonka perusteella neljä nopeinta pääsi finaaleihin, joissa sitten kaksi kilpailijaa laski kerrallaan.
Heti radalle lähdettyäni pääni tyhjeni ja keskityin vain laskemiseen.

Mimmi aikalaskun maaliintulossa.

Maaliin päästyä fiilis oli huikea ja mielestäni lasku sujui hyvin.
Meitä junnutyttöjä oli kisassa kolme, joista minä laskin nopeimman aikalaskun. Finaaliin lähdimme sitten Levin junnutytön Liinan kanssa. Alussa menimme rinta rinnan, Liina välillä hiukan edellä, mutta ensimmäisten bumppien jälkeen onnistuin saamaan johtoaseman. Nyt oli vain laskettava hanat auki ja otettava käännökset tarkkaan. Kisa oli tiukka, kuulin Liinan laskevan ihan perässäni. Viimeisiin bumppeihin tultiinkin melkoisella vauhdilla. Onnistuin pitämään Liinan takanani ja voitin junnutyttöjen Joker Riden. Alla video pätkä ja kuva finaali laskusta.

Kuva: Teemu Kuisma

Renen aikalasku meni myös nappiin. Hän luukutti aikalaskunsa varman näköisesti ollen junnupoikien aikalaskujen toiseksi nopein.
Finaali karsintaan Rene sai vastaansa aikalaskujen 3. nopeimman eli Elmerin, joka on myös Pyhätunturin poikia. Pojilla oli tosi tiukan näköinen kisa. Rene johti, mutta viimeisissä bumpeissa noin viisi metriä ennen maalia Renellä meni harmittavasti sauva poikki ja hän horjahti. Niinpä Elmeri sujahti juuri ennen maalilinjaa Renen ohi. Rene oli kuitenkin tosi tyytyväinen laskuunsa ja häntä harmittikin vain poikki mennyt uusi teleskooppisauva.

Kuvassa Rene ja takana Elmeri.     Kuva: Teemu Kuisma

Elmeri jatkoi finaaliin, jossa häntä vastaan laski aikalaskujen nopein Topi Leviltä. Elmeri laski hienosti junnupoikien Joker Riden voittoon, Topi oli toinen ja Rene kolmas.

Kilpailun jälkeen suuntasimme mökille syömään ja tunniksi levähtämään. Viideltä illalla oli nimittäin vuorossa seuraavana laji eli Poker Rando. Poker Randossa skinnataan Calle-talolta Saunakurun harjanteen kautta Mustikkamaan päälle, lasketaan sieltä Aittakuruun ja skinnataan takaisin Calle-talolle Tajukankaan kautta. Matkan varrella on viisi pistettä, joissa jokaisessa kilpailijalle jaetaan yksi pelikortti. Maaliintulo sijoituksesta riippuen kilpailijalle annetaan maalissa mahdollisuus vaihtaa kolmesta yhteen korttia. Sen jälkeen maaliin tulojärjestyksessä istuudutaan n. 5 hengen ryhmissä pokeripöytään ja pelataan saaduilla korteilla kierros. Parhaan pokeri käden omaava pääsee pelaamaan voitosta finaali pöytään.

Poker Randon reitti.

Poker Randoon lähti n. 40 kilpailijaa. Junnuja oli nyt mukana vähemmän kuin päivällä lasketussa Joker Ridessa.
Poker Randossa kaikki kisaavat kaikkia vastaan - junnut, naiset ja miehet, suksijat, telluilijat ja lautailijat kaikki samassa sarjassa. Pääpalkintona korttipelin voittajaa odotti Suunnon kello. Erikseen oli aikaisempina vuosina palkittu myös skinnaus- ja laskuosuuden nopein junnu ja nopein aikuinen.

Porukka ampaisi vauhdilla reitille ensimmäinen pelikortti taskussaan. Suksijoilla ja telluilijoilla oli skinit suksien pohjassa ja lautailijat lähtivät matkaan lumikengät repussa ja lauta kainalossa. Siniselle rinteelle tultaessa porukka alkoi pikkuhiljaa hajaantua. Aloimme skinnata ylöspäin kohti Saunakurun harjannetta. Vaikka rinne siinä kohtaa tuntuu loivalta alas laskettaessa, niin voin kertoa, että ylöspäin skinnatessa siinä tuntuukin olevan kummasti jyrkkyyttä.
Renellä suksi kulki ja voimaa tuntui riittävän. Hän veti menemään kärkijoukossa aikuisten miesten kanssa. Tuo pieni kärkijoukko oli ottanut jo kaulan meihin muihin nähden.
Itse tulin siinä kakkos aallossa ja tässä vaiheessa suksi kulki hyvin, mutta täytyy myöntää, että ottihan se voimille. Skinnaus on normaalisti kivaa ja leppoista puuhaa, mutta nyt kun täytyi yrittää kivuta täysillä, niin olihan siitä nautinto kaukana. Jaksaa, jaksaa….. hoin mielessäni. Onneksi Mustikkamaan korkein laki häämötti jo näköpiirissä, sillä muutoin ois usko ja voimat saattaneet loppua. Rene oli kärkimiesten kanssa kadonnut jo näköpiiristäni ja päässyt lasku osuudelle.
Itse olin tässä vaiheessa naisista/junnutytöistä toisena, edelläni meni naisten sarjan Mikaela Mirsch. Mustikkamaan laella meille jaettiin toinen pelikortti ja siinä kohtaa otimme skinit pois suksista. Tuntui niin hyvältä päästä vihdoin lasku osuudelle. Lasku reitti eteni Aittokurun harjannetta pitkin kurun toiseen päähän, jossa meille jaettiin kolmas pelikortti. Sen jälkeen oli lasku Aittokurun pohjalle.
Kurun pohjaa pitkin lykimme Aittokurun toiseen päähän, jossa saimme kolmannen pelikortin. Siitä alkoikin sitten pitkä ja jyrkkä porrasnousu yläharjanteelle. Portaat olivat ihan umpi lumessa ja voin vaan kuvitella kuinka työlästä nousu on ollut kärkijoukolle, joka on joutunut tarpomaan todella jyrkkää rinnettä nivuksiin asti olevassa umpihangessa…
Porrasnousu oli todellakin työläs, sillä tässä vaiheessa kisaa reisilihakseni olivat jo melko uupuneet. Tarkkana piti olla myös olkapäillä kiikkuvien suksien kanssa, etteivät ne vaan lipsahtaisi otteestani ja tippuisi takana tulevien päälle. Sinnillä sain lopulta haalattua itseni ylös harjanteelle. Harjanteella laitoin skinit suksien pohjiin ja lähdin lykkimään metsän läpi rinnettä ylös kohti Tajukangasta, jossa saimme jälleen yhden pelikortin.
Tajukankaalla aloin repimään skinejä pois suksista ja siinä vaiheessa Kukkis naisten sarjasta skinnasi ohitseni. Olisiko sittenkin pitänyt jatkaa skinnaten… Loppukiri luistelutyylillä lykkien Calle-talon eteen ja maaliin oli kuitenkin kannattavampi ratkaisu – puolessa välissä matkaa hiihdin Kukkiksen ohi ja tulin maaliin toisena naisista ja ensimmäisenä junnutytöistä ajalla 53 min.

Nopein junnu oli Rene huikeella ajalla 35 min. Hän oli vetänyt todella hurjaa vauhti, sillä hän oli tullut koko porukasta maaliin neljäntenä ja päihittänyt siis monta aikuista (ylpeä sisko!!). Kisan nopeimman miehen Jussi Hynnisen aika oli ollut 31 min. Itse tulin maaliin koko porukasta puolen välin paikkeilla.
Hyvän sijoituksensa ansiosta Rene sai vaihtaa maalissa kolme pelikorttia ja minä sain vaihtaa kaksi. Valitettavasti Reneä ei onni suosinut pelikorteissa eikä hän päässyt pokerin finaali pöytään. Minua sen sijaan onni suosi ja pääsin korteillani kuuden sakkiin pelaamaan voitosta Poker Randossa. Pokeri käteni ei kuitenkaan riittänyt ja voiton vei tellujunnu Sameli Kuusisto Leviltä.
Seuraavana päivänä vuorossa olisi sitten Aittakuru Freeride kisa. En malta odottaa!!

Lauantain vapaalaskukisat Aittokurussa

Kuva: Teemu Kuisma

Uni tuli illalla helposti ja hyvin nukutun yön jälkeen oli taas hyvä jatkaa kisoja. Vuorossa oli Aittakuru Freeride kilpailu, jossa mitataan vapaalaskutaito. Aittakuru on suht iso kuru Pyhällä Tajukankaan takana, pohjoisrinteiden lähellä. Freeride kisassa lasketaan Aittakurun yläharjanteelta vapaavalintaista reittiä kurun pohjalle. Kilpailussa arvostellaan sujuvuutta, luovuutta ja hyppyjä. Hyvä lasku on sellainen, joka on hallussa, ei tule pysähtymisiä, eikä epäröintiä rinteen jyrketessä.

Rene on osallistunut joka vuosi Freekendin vapaalaskukilpailuun (vai taisiko jäädä toissa vuosi oksennustaudin yllättäessä väliin..?). Itse olen osallistunut vain kerran. Tuolloin lasku ei mennyt aivan putkeen… Tarkoituksena oli silloin laskea laskijan oikealla puolella sijaitseva feissi. Noh, laskin vahingossa kurun keskelle pienen kalliokielekkeen päälle. Pieni paniikki siinä silloin iski ja kaiken häslingin keskellä irtosi myös toinen suksi.
Laskin kymmeneen, hengitin syvään, laitoin suksen jalkaan ja pääsin kielekkeen päältä turvallisesti pois ja laskin alas.
Tämän episodin jälkeen en ole sitten pariin vuoteen uskaltanut osallistua kilpailuun. Tänä vuonna rohkaisin mieleni ja päätin osallistua.

Aittokurua tulee laskettua tosi harvoin, koska lumi siellä on yleensä melko huono. Rinne on tosi jyrkkä n. 40 asteinen ja se on usein lanattu kovaksi. Muutaman kerran olin sitä tänä talvena laskenut ja kisaa edeltävänä päivänä kävimme Renen kanssa katsomassa laskureitit kisaa varten.
Vaihtoehtoina olisi laskea isoa feissiä tai sitten tulla ylhäältä katsottuna vasemman puolesta harjannetta pitkin, jonka lopussa on lyhyt jyrkkä pätkä kurun pohjalle.
Iso feissi on jyrkästi alas viettävä, joten lasku täytyy pitää ylhäältä alas asti hallussa ja sujuvana, mutta vauhdikkaana. Ainut huono puoli isolla feissillä on, että koko ajan jyrkästi alas viettävässä rinteessä on vaikea löytyy hyppypaikkaa. Muutamia kallionkielekkeitä ja kivijä feissin puolivälissä on, mutta niistä jyrkälle hypätessä täytyy olla todella taitava, ettei menetä laskustaan kontrollia, sillä kurun pohjalle on vielä matkaa... Kovinkaan monen aikuisenkaan en muista siinä täysin onnistuneen.
Ylhäältä katsottuna vasemman puoleinen harjanne puolestaan on helppoa laskettavaa. Harjanteen lopussa on lyhyt jyrkkä pätkä kuruun, jossa on paljon hyviä hyppypaikkoja, joiden jälkeen on enää lyhyt matka kurun pohjalle, joten ei haittaa/sitä ei huomaa vaikka laskusta ei hypyn jälkeen saisikaan enää täysin kontrollia.
Vaihtoehtoja pähkäillessämme päädyimme Renen kanssa valitsemaan laskulinjat isolta feissiltä, jota pidimme laskullisesti vaativampana kuin ylhäältä katsottuna vasemman puolimmaista harjannetta.

Aittakurun feissi

Laskulinjojen katselua edellisenä päivänä.

Kisat alkoivat joskus kahden pintaan ja ensin laskivat junnut. Minä ja Rene laskimme viimeisten junnulaskijoiden joukossa. Omaa vuoroa odotellessa kisajännitys sen kun kasvoi. Kuulimme kuinka huikeat aplodit jokainen junnu sai kurun pohjalle vastarinteeseen kertyneeltä yleisöltä.
Rene laski ennen minua. Hän oli valinnut laskulinjakseen ylhäältä katsottuna Aittakurun keskiosasta hieman vasempaan päin olevan rännin. Yleisön hurrauksien perusteella Rene laski todella hyvin. Myöhemmin kuulin, että Renen lasku oli ollut todella huikee. Alla olevissa kuvissa Renen laskun aikana tekemä pitkä ilmalento.

Seuraavaksi oli minun vuoroni. Laskulinjakseni olin valinnut ylhäältä katsottuna laskijan oikealla puolella olevan feissin. Saman kohdan mistä minun oli ollut tarkoitus laskea myös pari vuotta sitten. Tällä kertaa tiesin tasan tarkkaa mistä laskea. Itse laskusta en kauheasti muista mitään, koska olin niin jännittynyt, mutta laskun jälkeen fiilis oli super hyvä! Ainut muistikuva on, että puolivälissä laskua karautin kiveen, mutta sain pidettyä laskun kuitenkin hanskassa.

Video Mimmin laskusta.

Laskun jälkeen kipusimme Renen kanssa yleisön joukkoon äidin, isän ja muiden tuttujen joukkoon katsomaan kilpailut loppuun. Kuulimme, että laskumme olivat menneet hienosti. Kisoissa nähtiin paljon hienoja suorituksia, joista mieleenpainuvimpana minulle jäi Anttu Oikkosen lasku pieneen kuruun.

Illalla oli vuorossa vielä palkintojen jako. Koska olin junnutytöistä Joker Riden voittaja ja Poker Randon nopein, niin jotain palkintoa oli varmaankin luvassa… Samoin Renelle hänen ollessa junnupojista Joker Riden kolmas ja Poker Randon nopein…. Vapaalaskun sijoitusta emme vielä etukäteen tienneet.
Palkintojen jako saatiin pienien kommellusten jälkeen hoidettua. Rene tuli vapaalaskussa viidenneksi ja vapaalaskun voittaja oli Elmeri. Kolmen lajin  yhteiskilpailun tuloksena Renestä tuli junnupoikien Kukkulan juniorikuningas ja palkinnoksi hän sai osallistumisen ensivuoden Freekendiin sekä hissiliput kisojen ajaksi. Minä olin vapaalaskussa toinen ja voittaja oli Liina. Yhteiskilpailun tuloksena junnutyttöjen Kukkulan juniorikuningatar tuli Liinasta. Onnea Liinalle vielä kerran.

Kuvassa Kukkulan kuninkaalliset 2018