Hiihtoloma

Jee, kovasti odotettu hiihtoloma koitti vihdoin! Luvassa olisi poikkeuksellisen keväistä ja aurinkoista säätä, pakkasta max 10°C. Ihanaa!

Pyhälle saavuttiin myöhään perjantai iltana ja lauantai aamulla olimmekin jo innokkaana aikaisin rinteessä. Mäessä näkyi paljon Pyhä Bankedin osallistujia.

Lauantai aamu.

Expressin ala-asemalla tapasin Petran. Lähdimme heti ensimmäisenä tsekkaamaan josko Jacksonissa olisi vihdoin tarpeeksi lunta siellä laskemiseen.

Puurajan yläpuolella kivet näkyivät erittäin selvästi, mutta heti kun pääsimme metsään, niin lunta oli kohtuu hyvin ja laskeminen tuntui hyvältä. Ensimmäisellä laskulla Jacksonissa sattui sitten pieni äksidentti. Toinen suksistani lähti irti, kaaduin irronneen suksen päälle, jolloin kantti viilsi ikävästi ruhjeen reiteeni ja viillon kuorihousuihini.

Loppupäivä ja pari seuraavaa päivää menikin sitten hieman varovaisemmin laskemiseen, jalka oli nimittäin sen verran kipeä.

Onneksi ei iho mennyt pahemmin rikki.

Siiri-Sofia ja minä Calle-talolla kaakao paussilla.

Maanantaina pääsin leikkimään hiihdonopettajaa. Oulussa vaihto-oppilaana oleva meksikolainen poika Angel oli eka kertaa rinteessä ja yritimme kaverini Oliverin kanssa parhaan mukaamme opettaa häntä laskettelemaan. En ollut koskaan aikaisemmin joutunut opettamaan kenellekkään laskettelun alkeita, joten nyt jouduinkin oikeasti miettimään miten käännös teoriassa tehdään ja miten se puetaan sanoiksi ja vieläpä englanniksi. Angelin opettaminen oli hauskaa ja tiimityö Oliverin kanssa sujui tosi hyvin! Ja ihan hienosti laskeminen alkoi Angelilta sujumaan : )

Angel Pyhän huipulla.

Tiistai ei ollut selvästikkään mun päiväni. Tauolla istuessamme huomasimme, että toinen monoistani oli monon kärjestä haljennut n.10 cm matkalta...mitä ihmettä? Miten näin voi käydä? Harmitti kyllä tosi paljon, sillä olin tykännyt monoistani aivan älyttömästi (miesten malli Technica zero guide pro). Monot olivat minulle kuin mittatilaustyönä tehdyt ja laskeminen niillä tuntui sikahyvältä.

Noh, onneksi meillä sattui olemaan matkassa vanhat mononi, joten pulaan en jäänyt. Myöhemmin saimme maahantuojalta tiedon, että ko. monoa ei ko. koossa ole tällä hetkellä saatavilla. Tilalle minulle olisi tulossa vastaava naisten malli. No toivotaan, että monot tuntuisivat jalassa ja laskiessa yhtä hyvältä kuin rikkimenneet.

Puolessavälissä viikkoa lähdimme Renen ja iskan kanssa katsomaan mikä meininki takamaastossa on. Suunnitelmissa oli nousta Isokurun rappusilta kakkosen päälle, laskea sieltä Oravanlammelle, sitten nousta taas kakkoselle ja lopuksi laskea takaisin Isokurun rappusille. 

Minä ja Rene

Nousu kakkoselle sujui mukavasti. Tällä kertaa siteetkin toimivat skinnatessa hyvin ilman mitään ongelmia.

Huippu saavutettu, skinit reppuun ja Oravanlammelle.

Lasku Oravanlammelle oli ihanaa. Pehmeää lunta koko matka. Mitä alemmas laskimme, sitä enemmän ja pehmeämpää lumi oli!

Oravanlammen laavulla makkara paussilla.

Toinen nousu kakkoselle olikin ainakin itselleni hieman rankempaa. Jostain syystä vanhat mononi painoivat pohkeitani, joka teki skinnaamisesta tuskallista. Päätimmekin nousta vain puurajalle asti, josta sitten saimme mukavan mettälaskun Iso-kurun portaille.

Randoreissun kruunaa aina limppari Callessa, jossa meitä sitten odottikin kaikki kaverit. Illan suunnitelma oli pulkkamäki isolla joukolla.

Kuvasta löytyy Axel, Oliver, Siiri-Sofia, Veera, Aada, Petra, Patu, Onni, Sissel,  Inka, Atte,
Okko, Jonas, Rene, Minä ja Tauski. 

Seuraavana päivänä laskimme sitten isolla kaveriporukalla myös rinteessä. Ilma oli kaunis, aurinkoa ja pientä pakkasta.

Minä ja Sissel Jacksonissa. 

Jackson.

Perjantaita vasten yöllä se sitten vihdoin alkoi. Nimittäin kauan odotettu lumisade! Satoi rankasti koko perjantai päivän ja seuraavankin yön. Jo perjantaina olimme päässeet pehmeän lumen makuun. Ja lauantai aamuna heräsimme jälleen lumisateeseen. Saatiinhan sitä pyydaa vihdoinkin ja paljon!

Rinteeseen tuli kova kiire.  Siellä sitten odotti toisenlainen yllätys… eturinteiden hissit eivät pyörineetkään. Kemijärvellä oli pasahtanut rikki käsittääkseni jokin muuntaja ja siitä aiheutui tunturin tälle puolta sähkatkos.

Kuin tilaukseta Sisselin porukat sattuivat ajamaan autolla pihaan ja  pääsin heidän kyydissä pohjoisrinteiden puolelle, jossa hissit pyörivät.

Aamulla lumen määrä.

Kävimme kurkkaamassa Aittokuruunkin, mutta emme uskaltaneet
vielä laskea sinne.

Lunta oli todellakin tullut mielettömän paljon. Ja siitä otettiin kyllä kaikki ilo irti. Alla pari videota lauantailta. 

Rene ja iska puolestaan olivat löytäneet reisipuuteri laskettavaa (ainakin Renelle) very secretistä, josta äiti useaan kertaan kuskasi heitä autolla takaisin hisseille. Mutta eipä very secretistä sen enempää ; )

Kylläpä oli taas mukava olla Pyhällä! Loppuviikon lumisade kruunasi upean hiihtoloman. Kiitos huippu kivasta laskuseurasta myös kaikille kavereille!

Rene jäikin tunturiin myös toiseksi viikoksi, koska hänellä on koulun TET jakso – lucky Rene! Rene ja Joonas menevät töihin Tsokkaan, jossa myös minä ja Sissel työskentelimme TET jaksolla kaksi vuotta sitten ja tosi mukavaa oli!

Seuraavan kerran tulemmekin Pyhälle taas viikon päästä 😊