Hyvää uutta vuotta kaikille!

Vuoden 2018 ensimmäisen laskupäivän aloitimme heräämällä aikaisin. Olihan se herääminen hieman haastavaa kun valvottuakin tuli, mutta koska tiedossa oli mukavaa ohjelmaa niin eihän sitä enää malttanut jatkaa nukkumista.  Olimme sopineet, että tänään laskisimme Harri Lindforssin kanssa, joka on Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja ja taitava hiihtovalokuvaaja. Harrilla oli tarkoitus ottaa meistä offarihiihtokuvia. Koska ulkona riittää kunnon valoa vain klo 11-13 välille, niin pidimme kiirettä.

Hississä Harri kyseli oliko meillä mitään toiveita mistä laskea, mutta mitään muuta ei tullut mieleemme kuin metsää, jossa tiesimme olevan hyvin pehmeää lunta.

Ensimmäiseksi kuvauspaikaksi valitsimme metsikön perherinteiden yläpuolella, Huttu-ukon ja Piste-Palanderin välissä. Harri laski edellä ja etsi parhaimmat kuvaus kohdat ja me muut tulimme alas merkistä. Kun olimme kaikki laskeneet Harrin luokse, etsimme alempaa taas seuraavaa kuvauspaikkaa. Harri huomasi, että yläpuolellamme oli kaareva puu, jonka alta jos laskisi tulisi superhyvä kuva. Jotta sinne pääsi, olisi pitäisi tampata ylös. Ensin kukaan ei meinannut ruveta kiipeemään ylämäkeen, mutta lopulta itse päätin, että no jos tämmöisiin mallin hommiin pääsee ja haluaa onnistuneita kuvia, niin pitää sitä myös tehdä jotain sen eteen. Sinne minä sitten kipusin ja tällaisen hienon kuvan Harri otti:

Seuraavaksi päätimme lähteä laskemaan Jacksoniin. Jackson on ehkä Pyhän tunnetuin offari alue ”vanhasta tuolihissirinteestä” Pyhän kansallispuistoon päin. Tähän aikaan vuodesta Jacksonin rakkakivipohjainen yläosa on yleensä vielä aika ruvella, mutta alempana metsästä pitäisi löytyä pehmeää lunta. Ensimmäiset kuvat otimme heti metsärajalta alkavan aukion reunalla. Jälleen Harri laski ensin ja me tulimme merkistä perässä. Seuraavat kuvat otimme erään kaatuneen puun vierestä. Tähtäsimme laskumme ihan puun viereen ja niistä kuvista tulikin super hyviä!

Kuvaus sessio kesti kutakuinkin kaksi tuntia. Kello oli puoli kaksi kun lopettelimme ja silloin alkoikin jo hämärtää.

Oli nautittavaa laskea maastossa ja vielä mukavempaa oli tulla kuvatuksi Harrin kaltaisen huippuvalokuvaajan toimesta.  Jännityksellä odottelimmekin iltaa, jolloin pääsimme näkemään millaisia kuvista tuli. Olimme tosi tosi tyytyväisiä kuviin, niitä on mukava katsella ja muistella mukavaa kuvauspäivää ja päivän käännöksiä. Iso kiitos Harrille!!!