Offariretki Luostolle

Olimme kuulleet, että Luosto tunturin kupeessa sijaitseva pieni hiihtokeskus PerheLuosto olisi tällä hetkellä vielä suljettu ja muutamat tutut olivat käyneet siellä skinnaamassa ja laskemassa hoitamattomissa rinteissä pehmeää lunta….

Päätimmekin lauantaina suunnata sinne pienelle offariretkelle. Mukana olivat Riitta ja Kaitsu, Vuokko, Antti, Jupe ja Pirjo, äiti ja isä sekä me lapset Emma, Vertti, Rene ja minä sekä Pennasten koirat Huippu ja Alli.

PerheLuostolla emme olleet käyneetkään aikaisemmin. Ajettuamme Pyhältä puolisen tunti saavuimme määränpäähämme, jossa  sijaitsi suljettu hiihtokeskus: iso hirsinen kahvila rakennus sekä neljä hoitamatonta rinnettä. Huipulle skinnaus kesti ehkä noin reilut parisen kymmentä minuuttia. Rene, joka oli lähtenyt puskemaan ylös meitä aikaisemmin laski jo jossain vaiheessa metästä meitä vastaan. Hän kertoi, että hissin nousulinjalla oli hyvin lunta, joten päätimme äitin ja iskän kanssa suunnata myös sinne.

Jupe, Riitta ja Kaitsu nauttimassa lumesta.

Huipulla. Skinit reppuun ja sitten alas :-)

Koska sää oli kovasti lauhtunut, niin lumikaan ei enää ollut parasta mahdollista. Ylhäällä, loivassa rinteessä lumi tuntui hiukan vaikealta kääntää, mutta vähän jyrkemmälle hissin nousuladulle päästyämme laskeminen oli mukavaa ja siellä metsän suojassa lumikin tuntui keveämmältä. Rene, iskä ja kumppanit skinnasivat ylös vielä toisen kerran ja onnistuvat löytämään metsän siimeksestä todella hyvää lunta. Ja sen näki heidän ilmeistään!

Pirjo oli viritellyt meille rinteen alaosaan nuotion ja laittanut makkaraa paistumaan. Istuimme siinä nuotiolla vielä kotvasen makkaroista ja laksitsiteestä nauttien J, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Pyhätunturiin ja rinnehiihtoon vielä muutamaksi tunniksi.

Lunta on puissa tällä hetkellä niin paljon, että latvat osin taipuvat lähes maahan asti.